OZ

Hoihoihoi!

Joulu meni ja uusivuosikin vaihtui yhdessä hujauksessa. Paljon on taas ehtinyt tapahtua tässä ajassa. Tällä hetkellä takaisin Byron Bayssa ja hammockissa tätä raapustetaan... Laiskuus iski Byronin hammockissa ja loput tekstistä raapustetaan Brisbanessa.

Jouluksi siis lähdettiin Byron bayhin Surferista. Majoitusta ei hostelleissa/lodgeissa/motelleissa ollut, joten jouduttiin turvautumaan camping siteen. Jussi oli jo säästöpärinöissään ostanut sydneystä itelleen teltan ja tytöillekkin oli hankittu oma linna yhellä huoneella. Paikka oli pari kilsaa byronin keskustasta ja muistutti lähinnä keskitysleiriä kaikkine piikkilankoineen ja barakkeineen. Loppujen lopuksi yksi yö pyörittiin ja ähistiin teltassa ja vaihdettiin cabiniin. Tuli kultaiset intti-ajat taas mieleen, kun painoi päätä huppariin ja patjana maan ja lonkkaluun välissä oli farkut. Muutenkin yöllä oli oltava varuillaan, sillä puustosta kuului sellaista älämölöä, että lanunaukio perjantai iltana jää kakkoseksi. Vieläkään ei ole selvinnyt, mikä apina/lintu siellä huusi, mutta kovin eläimelliseltä se kuulosti. Seuraavana päivänä eli juurikin jouluaattona vaihdoimme siis mökkiin, ei pelkästään mukavuus syistä, vaan sateesta ja telttojen sateenpitämättömyydestä johtuen. Illalla raflaan oikeen juhlistamaan tätä juhlapäivää kinkut mielessä. Aivan hirveetä höttöä eteen taas tuotiin ja joulumieli oli kyllä niin matalalla, että alankomaatkin olisi tuntunut vuoristoiselta. Kuitenkin päätimme hoitaa homman kunnialla loppuun ja päädyimme juomaan. Muutamassa baarissa koitettiin mielialaa kohottaa ja jotenkin siinä onnistuimme. Joulupäivä meni ihmetellessä ja jumitellessa, illalla oli taas tylsyys syistä juotava, mutta kotioloissa huojuvan tornin seurassa. Boxing day eli tapanin päivänä käytiin yytsimässä Australia ja Benjamin Button- leffat. Vajaa kuusi timmaa putkeen istuttiin ja suoraan kesken Buttonin syöksyttiin bussiin, jonka oli vievä meidät sydneyyn. Tässä vaiheessa tarkkaavaisimmat sohvaperunat siellä kotikonttoreissa alkaa kaivamaan lukulaseja ja kääntyilemään sängyssä pohtien, miksi jussi menee toista kertaa Sydneyyn? Onko mies tosissaan rakastunut tähän maan kulttuuripääkaupunkiin näin tulisesti? Ja mikä ihme siinä oopperatalossa on niin kiehtovaa. No ei mikään, eikä Jussi lähtenytkään. Lähdimme tyttöjen kanssa sinne kolmestaan ja jätimme jussin tylysti rannalle ruikuttamaan. HA! Läppäähän tässä huonolla menestyksellä taas heitetään, sillä iloisin mielin meidän hobitti tänne jäi.

Jeps, elikkäs minä eli Jussi jäin sitten viettämään aikaan Byron Bayhin. On tullut ravattua ympäri palloa tähän asti sen verran hyvään tahtiin että teki mieli vaan jäädä paikalleen vähäksi aikaa. Byron Bay vaikutti loistavalta paikalta tähän tarkoitukseen. Sain varattua itselleni vielä hyvällä säkällä pari viikkoa yhdestä hostellista, joka oli aivan rannan tuntumassa. Hostellin takapihalta käveli n. 30 sekunttia puskan läpi Tasmanian meren rantaan. Heti 27. päivä kävin ostamassa käytetyn laudan(6'4") sadalla aussi dollarilla. Siitä alkoikin sitten meikäläisen osalta arki ja oikein makoisa semmoinen. Päivärutiini vakiintui juuri sellaiseksi mistä oli aina unelmoinut. Aamuisin heräili yleensä siinä 9-10 aikaan, jos jaksoi. Mutta tuohon aikaan oli yleensä high tide ja surffaus silloin parempaa. Kävin vetäsemässä hyvän aamupalan naamariin ja sitten surffilauta kourassa suoraan hostellin edessä olevalle rannalle. The Wreck nimisellä paikalla oli n. 5 päivää putkeen oikein miellyttävät aallot näin aloittelijan näkökulmasta. Siellä surffasi yleensä johonkin 2-3 asti ja kun väsymys iski niin mateli takaisin hostellille kokkamaan oman mässyt lounaaksi. Tämän jälkeen hieman jumittelua riippumatossa hyvän kirjan parissa. Sitten ehkä vähäksi aikaa kylille pyörimään, jonka jälkeen takaisin rannalle. Illalla omat mässyt päivälliseksi ja sitten kylille pyörimään. Useana iltana menin yhdelle toiselle hostellille, jossa majaili muutama tuttu suomalainen joihin olin tutustunut rannalla. Joka ilta oli ihan mahtavat karkelot. Tosin itsellä ei ollut asiaa radatteluihin joka ilta sillä aamulla oli taas herättävä surffaamaan. Ainoa asia mikä muistutti tässä vaiheessa pohjolan talvesta oli hiekan narskuminen varpaiden alla. Seuraavan kerran samanlaisen rennon päivärytmin saa varmaan Balin suunnalla.

Uusivuosi Byron Bayssa ei ollut kovin kaksinen. Baareihin maksoi 25-50 euroa sisään, joten jengi pyöri rannalla. Vähän niin kuin koulujenloppu karirannassa. Edes mitään ilotulitusta ei ollut järjestetty vaikka kylässä oli uv:ta viettämässä useita kymmeniä tuhansia ihmisiä. Vuoden 09 ensimmäisenä päivänä meninkin sitten pienessä dagenefterissä surffailemaan. Ja ihan hyvin se sujui kun vaan otti vähän rauhallisemmin, eikä yrittänyt kauhoa jokaiseen aaltoon. 20 minuutin jälkeen tunsin polttavaa kipua ojentajan kohdalla ja kun kurkkasin käteen niin siinä roikkui semmoista sinistä nauhaa. Siinä vaihees tajus et nyt on joku meduusan perkele päässyt polltamaan. Kyllähän niitä on siinä vesissä pyörinyt joka harvasen päivä, mutta ei ne tälleen polttanut. Rantavahdilta kävin kysäsemässä ettei kyseessä ollut mikään sen vaarallisempi vekotin. Se käski vaan pistämään siihen jäitä. No surffaukset oli sitten siltä päivää siinä ja matkalla takaisin hostellille tuli niin huono olo että ei muuta kuin päivystykseen, joka oli onneksi tien toisella puolella. Vastaanottotiskin kohdilla heikotti jo sen verran, että kaavakkeeseen tuli melkoisia harakan varpaita, kun ei meinannut kynä pysyä kädessä. Hoitsu sitten antoi neljä jotain tablettia ja huuhteli loput lonkerot kuumalla vedellä pois. Mahassa tuntui melko mielenkiintoiselta, kun myrkky vaelteli pitkin kehoa. Kyseessä oli siis blue bottle jellyfish eli portugalin sotalaiva.

Tähän aikaan vuodesta Byron Bay ja Australian muutkin rantakohteet ovat tupaten täynnä lomalaisia ja pelkästää majoitusta on vaikea järjestää jollei tee varauksia 2-3 viikkoa etukäteen. Välillä naureskeltiin että varmaan leffoihinkin pitää tietää ainakin viikko etukäteen että milloin haluaa mennä katsomaan mitäkin. Aivan liikaa jengiä omaan makuun. Joka toinen ihminen on saksalainen tai ruotsalainen, Ei hyvä. Toisaalta Byronissa vielä tänäkin päivänä hengaa muutamia kunnon orginaali jäbiä, jotka joogailevat niin rannalla kuin aalloissakin(?). Kylpevät rannalla hiekassa ja keskustelevat äiti luonnon kanssa. Luonnosta tulikin mieleen, että ainuttakkaan Australian spessu-eläintä ei olla nähty. Kenguru on nähty omalla lautasella ja koalatkin on pysytellyt puskissaan. Eläintarhaan ei jotenkin kiinnosta näitä mennä katsomaan, luonnosta kun niitä täältä löytyy. Ainut makea flashi elukoista on se, kun olin byronin rannalla katsomassa auringon laskua ja delffiini hyppäsi rannan tuntumassa voltin.


Tästä voi taas Jesse jatkaa, kun olivat sydneyyn lähdössä tapaninpäivänä.


Jokatapauksessa bussit oli kirjaimellisesti täynnä, sillä kaikki halusivat nähdä maailmankuulut sydneyn uv-ilotulitukset. Greyhoundejakin oli jouduttu ottamaan kaksi linjuria pötköön, koska pelkästään byronista lähti niin paljon sakkia. Nohevina olimme välttäneet paiseilun tästä ja ottaneet liput jo surfersista. Sydneyssä oltiin sitten 27.12 jossain yyber-aamulla ja ei ollut hajuakaan mihin mennä. Kaikki ja siis aivan kaikki majatalot kertun kotikolosta hiltoniin oli täpötäynnä ja meille oli siunautunut paikka vanhan tuttumme steven (brasseista) kautta jostain päin sydneytä. Viestillä oltiin aikaisemmin saatu osoitteet ja tarvittavat numerot, mutta jostain syystä puhelin, jolla nämä tiedot olivat oli rikki. 7tuntia odotimme bussiasemalla ja koitimme soittaa Joelille ( siis tälle steven kaverile) ja pohtia mitä ihmettä teemme, jos he eivät vastaa. Saimme kuin saimmekin tietokoneen kautta kaivettua osoitteen puhelimen syövereistä ja pamautimme East Rydeen taxilla. Palkkioksi taksikuskin ystävällisyydestä ja elämänkertansa tulkitsemisesta annoimme herralle 30aud. Menimme koputtelemaan asunnolle ja ketään ei ollut. Jätimme lapun ovelle, että käytiin riehumassa ja ottakaa yhteyttä blaablaa. Takasin saman taksikuskin seurassa kylille ja jossain hostellissa oli yhdelle yölle tilaa. Check innissä nimiä kirjoittaessa puhelin alkaa päristä, kun east ryden outoimpiin lukeutuva Chris soittaa ja sanoo, että nyt ollaan kotona. Ei auttanut kuin ottaa Chrisin ohjeiden mukaan 506-dösä ja taistella itsensä tähän lähiöön. Ovi auki ja pojat ottavat vastaan hyvillä mielin vieraat vastaan. Repun sain laskettua, kun chris kysyy jo, että haluanko nähdä hänen helikopterinsa?!?!! Nojoo, mikä jottei tuumin ja samalla kelailen että mihin on taas nimi lyöty alle.. Ukko oli tuhlannut 45-50k aud eli reilu 20tuhatta euroa omakyhäämään heliskuukkeriin, joka oli vielä kesken, joskin lensi jo. Illalla nukkumaan, kuhan oli ihmettellyt 62" full hd-telkkarilta uusimmat heroesit ja top gearit. Söpösti tytöt nukkui lusikassa sängyllä, kun itse makoilin kuninkaan tavoin patjalla. Aamulla Joel ja Jess saapuivat kämpille myös ja koko katras oli koolla. Asunnossa asui myös Drew, joka oli Hyundaita kauppaava trancefanaatikko. Jess oli siis Joelin tyttöystävä, jonka Joel oli bongannut Kanadasta, kun olivat steven kanssa roadtripillä. Näiden ihmeellisten ihmisten ympäröimänä nautimme kauniista päivistä East Rydessä ja Manly Beachilla. Shoppailtiin taas lompakot ohuiksi, olihan otettava joulun jälkeisistä alennuksista täysi hyöty! Oli leffa iltaa ja oli kitaran rämpystys-jurri-iltaa, kunnes uuden vuoden aatto saapui. Olimme pääsyt eroon Bondain bile lipuista, jotka olisi vienyt meidät viimeistään vara-rikkoon ja päätimme mennä talon asukkien mukana kaupunkiin pyörimään. Illasta ei paljoa muistikuvia käteen jäänyt ja parhaimmat naurut tuli kuvista/videoista, mitä illalta oli talteen saatu. Hienoiltahan ne ilotulitukset videolta näytti.. Nätti homma sinänsä, kun tätä varten oli Sydneyyn raahautunut ja tavallaan käteen ei jäänyt muutakuin darra. Parina seuraavana päivänä ei tehty lainkaan mitään ja levyteltiin vaan. Kolmantena päivänä alkoi tekemättömyys ahistamaan ja oli päästävä kylille. Jääkaapista oluet naamaan kuleksimasta ja nokka kohti Kings Crossia. Siellä piti tavata Laura kiwibussista, sillä neidolla oli syntymäpäivät ja niitä tuli juhlia sen mukaan. Ikinä ei kyllä oltu samassa paikassa samaan aikaan, joten eipä tullut femmoja heitettyä.

Oliko se sitten viides päivä, kun illalla tiet tyttöjen kanssa erosi ja otin suunnan kohti Byronia jälleen. Mimmit lähti Melbourneen töitä etsimään. Tässä vaiheessa voin jo sanoa, että tytöt ettivät camper vania ja sanovat, että töihin ei jaksa vielä mennä.. Jokatapauksessa kohtuu kiven alla oli taas liput takaisin byroniin ja kunnon munkilla sain liput premier-bussien kautta. Vielä suuremman kiven alla oli majoitukset ja olinkin valmis ripustamaan hammockkini rannalle ja toivoa, ettei sada. Kuitenkin Jussin siniset silmät oli saanut minullekkin sängyn selän alle samaisesta majatalosta, missä jussinkin majaili. Reppu syrjään ja biitsille surffaamaan. Eihän siitä taas mitään tullut, lauta pari jalkaa lyhkäisempi, kuin ecuadorissa ja aallot sketsejä. Illalla tyhjennettiin uudenvuoden vodkat ja naureskellen nukkumaan. Tässä välissä ei voi ohittaa meidän päivällistä, nimittäin siinä oli nörtit sivussa monttuauki papujensa kanssa, kun lyötiin pöytään kenguru pihvit, perunamuusia ja freesi salaatti. Söpö hyppelijä oli oikein makoisaa.

Seuraavana päivänä pikku dageneftereissä ottamaan revanssia aaltojen kanssa. Nyt mentiin lähelle majakkaa, joka oli tavallaan jo eri biitsillä. Jäätävä virtaus ja ei meinannu päästä edes mestoille, jossa aallot murtuu. Kuitenkin pääsi vähän reenaileen, sillä viimoisesta kerrasta oli taas aikaa vierähtänyt.. Tänä iltana sitten meinattiin ottaa muutama enemmän ja otettiinkin. Hostellilla oli bbq-ilta ja hyvin skeptisin mielin ruokaa odottamaan muutaman keppanan seurassa. Aivan naurettavaa höttöä taas tuotiin eteen ja usko kunnon barbeque mässyihin katosi totaalisesti. Myöhemmin katosimme Cheeky monkeysiin muutaman hostellilla tutuiksi tulleiden seurassa. Jussi oli varmaan aamulla tiputettu johonkin redbull-vatiin ja se joraskin pyödillä koko illan. Itelle oli todennäköisesti sekoitettu valiumia aamukaakaoon ja koitin väritellä britti-paulille ja aussi mimmeille parhaani mukaan.

Aamulla vieläkin hämysimmissä jumeissa lähettiin jussin,paulin ja brassin( jonka nimeä en millään muista) kanssa vehreemmille niityille surffauksen suhteen. Huvittava detaili tästä brassista on että ukko laitaili naamariin aamuisin hyvän satsin kreatiinia että olisi tarpeeksi räjähtävyyttä ottaa aaltoja. Ihme hifistelyä. Paul jalomielisesti lainasi toista omaa lautaansa, sillä meillä ei ollut kuin Jussin lauta. Reilun puolen timman tarpomisen jälkeen päästiin rannalle. Biitsi oli rauhaisa ja sen pohjoispääty päättyi kallioon, jonka vierellä jengi surffas. Brassi oli aikasempana päivänä siellä käyny uittamassa ja kehu mestaa maasta taivaisiin. Kivaltahan se näytti, mutta ukko oli tainnut hieman yliarvioida meidän surffi-skillsit. Aallot oli sellassia max 3m korkeita myllyjä ja pienempiä ei juuri löytynyt. Täällä kyllä pääsi murtumis kohtaan tosi iisisti, nimittäin kallion vierestä lähti hämynen virtaus suoraan oottelu mestoille. Kuviteltaa ittenne lillumaan surffilaudan päällä serenan villissä virrassa, kohtuu hyvä kyyti! Varmaan 4h lilluttiin ja pannuteltiin aalloilla, sen jälkeen oli pakko mennä kuosiutumaan fish & chipsien seuraan ja jäätämään hostellille. Illalla vielä tavattiin Colin kiwibussista ja jauhettiinkin sen kanssa vika byronin ilta.

Tähän mennessä ollaan opittu jo yksi aika kova trikki nimittäin etuperin voltti. Se lähtee aika iisisti ku otat tarpeeks suuren aallon ja sit jäät arpomaan hetkeks et nousisko vaiko eikö. Tässä vaiheessa muistat, että vielä hetki sitten olisi pitänyt nojaa eteenpäin, kuitenkin nyt pitäisi olla jo pystyssä ja seuraavaksi huomaat myllyttävän pohjaa myöten, kuin lohi pesukoneessa. Näiden jälkeen yleensä tarkka korvainen kuuli rannalta jotain tälläistä: " Homojen hommaa tää surffaaminen." Että se siitä laidback- ajattelu tavasta. Homma raastaa hermoja enemmän kuin golffi. Toivottavasti Bali antaa tällä saralla hieman enemmän.

Btw. Ukko kotoa oli laittanut joskus joulukuun alkupäivinä joulupaketin matkaan suomen maalta ja sen piti olla perillä yhdeksän arkipäivän päästä. Olin vielä Uudessa- Seelannissa, kun aloin kyseleen mimmeiltä, josko pakettia kuuluisi. Nada. Ei mitään. Aina silloin tällöin kyseltiin Surfersin postikonttorista, että oliko tullu pakettia ja vastaus oli kielteinen aina. Sitten oltiin jo lähössä byroniin ja sen jälkeen jo Sydneyyn ja kenelläkään ei tuntunut olevan vainua, missä paketti seilaa. Byronista lähtiessä saatiin tieto, että paketti oli laitettu takaisin suomeen laivan mukana, koska sen kanssa oli niin paljon ollut säätöä. Jäi kossupullo saamatta, prkl!

9.1.2009 Strictly 10am oltiin reput selässä Byron Bayn Backbackersin pihalla ja totaalisen valmiit jättämään byronin tank-top-keijot ( :D) ja jatkamaan Brisbaneen. Sinne tai nyt voi jo sanoa, että tänne saavuttiin neljän tienoon samana päivänä. Eilen siis. Oltiin laiskuudessa valittu helpoin hostelli koko maailmasta nimeltään Base. Todella innoissamme odotimme taas, mitä tällä ketjulla on tarjota meille. Lääväksihän paikka osottautui, mutta meidän onneksi täällä ei tarvitse maata kuin muutama yö. Käytiin katsomassa vielä Seven Pounds- leffa, jonka olin jo Sydneyssa katsonut koneelta. Suosittelen kaikille! Tyyliin ysin aikaan nukkumaan ja sisäinen kynttilä sammui jälleen kerran sekunneissa. Tänään päätimme lähteä explooraamaan Brisbanea jalkaisin ja suuntasimme "rannalle". Joen varteen oli kyhätty artificial beach ja ranta oli yhtä aito kuin teko dikki ja kaks lepakkoo. Kuitenkin löysimme puiston kaistaleen, jossa pystyimme harjoittamaan ehkä kovinta urheilulajia, nimittäin salkkupalloa! Kyllä ihmiset kateellisena ihmettelivät meidän jumalallisia taitoja tässä yhdessä maailman vaativimmassa lajissa. Viimeinen lause oli suurinta höttöä, mitä koskaan on suustani tullut, mutta hauskaa meillä siellä kuitenkin oli. Paluu matkalla koitettiin casinolle sisään, mutta dress code ei mätsänny vaatimuksiin. Damn, miljoonat jäi nyt sinne! Pyörittiin vielä kylillä muutama tunti kaupoissa pyörien ja syöden.

Nyt aion kertoa hieman tästä jumalten kesänvietto lajista, nimittäin salkkupallosta. Kyseseessähän on beachball eli vapaasti suomennettuna salkkupallo. Kahdella vanerista kyhätyllä räyskällä hakataan kössipalloa kuin päätöntä kanaa.. Minkäänlaista järkeä pelissä ei ole ja wikipedian mukaan tätä harrastaa vain hc-dudet. Salkkupallon nimi juontaa Ipeneman legendasta, salkkuhemmosta. Kuvitelkaa Kummelin se lyhyt heebo, oisko nimi nyt Timo? Anyway, heebo tulee jäätävällä tänärillä ja ehkä skidillä kessillä Ipaneman pohjoispäätyyn tukka ponnarilla ja vielä speedot jalassa! Heittää törkeen coolisti salkun maahan, avaa sen ja ottaa mailan sieltä, huomatkaa ei ollenkaan palloa. Menee kesken muiden pelin mukaan touhuun ja pesee kaikki. Jos eurosport olisi ollut kameroiden kanssa rannalla, ukosta olisi tehty dokumentti muiden urheilulegendojen seuraan. Mies oli paremmassa tikissä, kuin michael schumacher ja jordan omissa lajeissaan aikanaan. Ei mitään rotia. Mies roiski palloa siihen malliin, että vastujat tunsivat olevansa osa Normandian maihinnousua D-Dayna. Hänen rystynsä tunnetaan nimellä pettämätön ja kämmen piiskana. Ukko on legenda.

Näihin tunnelmiin, näihin fiiliksiin. Jesse ja Jussi Brisbane, Australia.