Hip hop hurrei

La 20.12? klo ei tietoa / Surfer's Paradise, AUS (!)

Terrrrve!

"Hieman" on taas aikaa vierähtänyt viime raapusteluista, mutta jotta pysyisitte pöksyissänne siellä koti sohvilla, niin tässä taas tarinaa pojilta jostain ihan muualta..

Viimeksi kirjoiteltiin Westportista Uudesta- Seelannista ja siitä on tosissaan se 14päivää. Westportista lährettiin Lake Mahinapuaan, joka oli ensivaikulmaltaan täysi floppi paikkana. Viimeistään tässä vaiheessa revin totaalisesti pelihousuni. Valtatien varressa todella kusinen motelli, josta 700m Lake Mahinapuan rantaan ja Tasmaanian meren rantaan sama matka, muuta sitten täältä ei löytynyt. Paikan ideana oli, että illalla pidettäisiin jonkin sortin naamiaiset. Kellekkään ei hommasta sanottu etukäteen mitään ja naamiais-asuina kaikilla toimi jätesäkit. Suomalaisina emme tähän tyytyneet, mutta meidän asuista sitten ei sen enempää. Asianomaiset näyttää sitten kuvat kelle tahtoo..

Aamulla pöhnässä lähdettiin kohti Franz Josef-jäätikköä. Matka sujahti kuin vanhaan naiseen muutamassa timmassa ja jäätiköllä oltiin jossain yhen tienoon. Satoi kuin tyttö-tuttavamme hanurista. Hot-tuubiin jumittelemaan ja aikaisin nukkumaan. Tässä vaiheessa tiet sitten erosi viikoksi.

Jeps, elikkäs Jesse lähti jo kohti Australiaa, samalla kun meikäläinen valmistautui pistämään itseni likoon taas uuden aktiviteetin parissa. Kuuluisan jäätikön vieressä kun oltiin niin lähdin kokeilemaan kiipeilijän taitojani. Jää(tikkö)kiipeily reissu kesti n. 9 tuntia. Ensin mentiin hakemaan gearit ja sitten paineltiin jäätikön luokse. Matkaa parkkipaikalta oli jäätikölle vielä mukavat 2km. Mukavat varsinkin kun matka oli pelkkää kivikkoa ja jalassa laskettelumonoja vastaavat kengät. Jäätikön reunalle päästyä laitettiin kenkiin kiinni piikit, jotta matka kiipelypaikalle sujuisi luistelematta. Piikit kengissä oli yllättävän helppo kävellä, kunhan vain luotti niihin ja käveli normaalisti.

Kiipely suoritettiin pystysuoralla jääseinämällä jonne laitettiin kolme kiipely kohtaa. Opas näytti nopeasti miten kiipeily suoritetaan oikeaoppisesti ja varoitti samalla käyttämästä ns. apina tyyliä joka meillä kaikilla pienenä puussa kiipeileillä on selkärangassa, koska se veisi kaikki voimat hetkessä. Muutaman seinämän jälkeen homma alkoi sujua jo hyvin ja päivän päätteksi olin väsynyt, mutta onnellinen että olin oppinut uuden lajin salat. Naamakin sai yllättävän hyvin väriä kun puolen päivän jälkeen alkoi aurinkokin paistaa. Auringossa koko jäätikkö näytti tosi kiehtovalta verrattunu aamun pieneen harmauteen. Hyvin näkyi kaikki jään eri värit. Harmi vaan että kamerasta loppui juuri loppupäivästä akku.

Seuraavana päivänä lähdiin sitten Kiwi bussin mukana alas päin kohti Lake Wanakaa. Vasta nyt tällä välillä alkoi näkymään niitä maisemia joita Uuteen Seelantiin tulin katsomaan. Korkeita vuoria, lumihuippuja, turkoosin värisiä jokia ja järviä, koskia, vesiputouksia ja muuten vaan siistei maisemia. Harmitti matkalla vaan kun ei voinu pysähtyä ottamaan valokuvia. Lake Wanakassa olin vain yhden yön ja lähdin heti seuraavana päivänä kohti Queenstownia. Siellä olisi kyllä viihtynyt paljon pidempäänkin. Ehdottomasti yksi Uuden-Seelannin siisteimmistä kaupungeista. Vähän niinkuin Queenstown pienoiskoossa. Queenstowniin saavuttii seuraavana päivänä hyvissä ajoin. 20 minuutin kaupungissa olon jälkeen olin jo ihan valmis muuttamaan sinne. Kaupungissa oli meinaan kaikki mitä voi vaan ikinä tarvita. Pieni kaupunki kirkkaan järven rannalla ja vuorten ympäröimänä. Maisemat siis mitä otollisimmat. Eri aktiviteetteja kaupungista löytyy vaikka vuoden jokaiselle päivälle. Mestoilla olin muutaman päivän, mutta en tällä kertaa tehnyt mitään sen erikoisempaa. Alunperin mielessä oli maailmankuulu 134m benjihyppy, mutta se olisi ollut kukkarolle liikaa. Aika raakaa hintaa siitä meinaan pyydettiin. Ja sain vielä kaiken lisäks kuulla että Macaulla on tällä hetkellä maailman korkein benji (230+), joten sitä odotellessa, sillä onhan yhtenä pysäkkinä meillä Hong Kong...

13. päivä joulukuuta lensin sitten Queenstownista kohti Sydneyä. Lento sujui oikein hyvin ja olin heti ensimmäisten joukossa tunkemassa rajatarkastuksesta läpi, mutta eihän se taas menny ihan niin ku elokuvissa. Yleensä on tottunut siihen että suomalaisella passilla surffaillaan läpi tulleista ja tarkastuksista melko vaivattomasti. Talla kertaa kuitenkaan vaalea tukka ja siniset silmät ei tehonnut paikallisiin rajanalleihin vaan jouduin tiukempaan syyniin. Joku äijä siinä sitten pläräsi passia kuin ei ois moista ennen nähnyt. Silmäili erityisesti Etelä-Amerikan leimoja ja esitti mitä tyhmimpiä kysymyksiä. Pamppu kirjoitteli jotain hieroglyfejä maahantulokaavakkeeseen ja päästi sitten kuitenkin läpi. Menin hakemaan laukut ja painelin sitten tulliin. Ei se sitten ollukkaan vielä ohi vaan joku naisnatsi ohjas sivummalle jollekin tutkintapöydälle jossa se samainen äijä odotteli jo. Piti näyttää kaikki lentoliput, laput ja dokumentit. Sitten se alkoi kyselemään samoja asioita mitä aikasemminkin. Yritti selvästi että olisin puhunut itteni pussiin. Tässä vaiheessa alkoi rauhallisemmankin jätkän pinna palamaan. Ei kuitenkaan purkanut koko laukkua vaan kysyi suoraan että onko mukana huumeita. Sen jälkeen rinkka sahasi läpivalaisussa muutamaan kertaan. Trekkikengät piti kaivaa laukun pohjalta ja tarkastaa, että onko niissä likaa. Jos ei muutama hyvää jäänyt käteen Australia tullista niin se että stiflat tuli puhdistettua rajanallejen toimesta.

Sydneyssä meinasin käyttää muutaman päivän kaupungin explooraamineen. Olin kuullut muutamilta tyypeiltä, että Sydney ei olisi kovin kummoinen paikka, mutta päätin ottaa itse selvää. Alkuvaikutelma paikasta oli se että oli sama fiilis kun olisi mennyt Helsingistä Tallinnaan. Kaikki näytti pinta puolin siistiltä, mutta silti jotkut pienet yksityiskohdat jäi häiritsemään, kuten mäkkärissä käteen jäänyt hanan kahva. Tein itsekseni parin päivän ajan täsmäiskuja suosituimpiin turistikohteisiin ja muuten vaan päräyttäviin paikkoihin. Oopperatalon juurella kävin ottamassa pakolliset kuvat, kahvittelut Darling Harbourissa ja Bondi Beachilla hieman brunaa pintaan. Näiden päivien aikana kaupungista jäi erittäin positiivinen kuva ja täytyykin sanoa että Sydney on tällä hetkellä meikäläisen lempi suurkaupunki. Pelkästään shoppailuun voisi kaupungissa käyttää useita päiviä. Kaupungissa on useita hyviä puistoja joissa voi joogailla, pelailla, patsastella tai muuten vain nauttia kaupungista. Jos ja kun joskus "täytyy" lähteä vaihtoon niin Sydney on kyllä varteenotettava vaihtoehto.

17. päivä joulukuuta otin sitten samaisen lennon kuin Jesse ylös kohti rantamestoja. Täällä nyt majaillaan hollolan tyttöjen kämpillä ja nautitaan Australian auringosta. Juhlapyhät on tulossa päin, mutta se ei aina ole hyvä asia sillä kaikki majoitus on esimerkiksi jo täynnä. Hyvä ettei tarvi ruoka-annosta tilata ravintolasta viikkoja etukäteen. Pyhien jälkeen olis tarkoitus aloittaa surffailu Byron Bayn alueella. Ekan kerran kuin Austraaliassa katsoin veteen niin siellä oli iso mesviduusa parvi ja seuraavalla kyyläyksellä vedessä uiskenteli rasviusku. Miellyttävää uinti seuraa siis riittää...

Täytyy vielä sen verran lisätä, että yhden huonon puolen matkustelusta on oppinut. Mitä enemmän matkustelee ja näkee mestoja sitä vaikeampi on uusia paikkoja arvostaa. Siinä päivän, ellei kuukauden filosofinen opetus.

Jesse kertoo oman versionsa kuluneista viikoista:



Yhdyn Jussin filosofisiin "blaa-blaa-teorioihin" (läppä) ja aloitan jorinoimaan..

Ite tosiaan lähin jäätiköltä suoraan yhden yön jälkeen Queenstowniin. Bussissa istuminen meni lungisti ja ei todellakaan tuntunut kahdeksalta tunnilta. Ajeltiin mitä päräyttävimpien maisemien ohi. Queenstown oli kyllä todella mellee paikka, mutta aikaa siellä ei itselle kertynyt kuin yksi yö. Iltapäivän siellä pyörin ja tapasin muutaman tutun aikasemmilta bussilusinnoilta. Illalla huitastiin bbq-mössöt naamaan järven rannalla, sekään ei mennyt ihan kuin leffoissa. Britti jätkät ketkä siinä koitti säätää tätä elintärkeää elementtiä eli fuegoa paistamaan pihvejä. Ukot ei ollut varmaan ennen nuotiota nähnnyt mutta pätemisen tarve oli kova. Itsehän jäin taka-alalle naureskelemaan kun ne koitti, mitä ihmeellisemmillä tavoilla saada tulta. Kyllä tuli ikävä kultaisia armeija aikoja, kun piti yhdellä tikulla saada kamina tulille.. Viereisellä bbq-areenalla olleet ravintolan omistajat naureskelivat meille myös ja laittoivat kohtuu loukkaavasti naisen asialle, sytyttämään tulen. Siinä se hetken aikaa touhusi ja dissasi englantilaisten avuttomuutta( onneksi ei sekottanut suomalaisia). Heitti vielä kunnon marinoidut sisäfilee pihvet meille, kun meijän omat mätöt oli niin säälittävät. Purilaista nieluun ja sitten riitti niiden ihmisten pinnallisuus ja painuin pehkuihin. Vielä pari tuntia jauhettiin erään kanukin kanssa heroesin ja entouragen kuninkuudesta ja sitten sammui oma liekki. Harmittaa kyllä hiukan, kun tyyliin maailman makeimmista maisemista ei oikein bussinikkunan läpi saanut ihan kaikkea irti. Ei voi minkään ja mitään ei kaduta..

10.12 kello jotain 14 hyppäsin koneeseen ja neuvoteltiin kapteenin kanssa, että lähetään Australiaan. Sydneyssä olin joskus neljän aikaan ja parin tunnin odottelun jälkeen pääsin koneeseen, joka vei Gold Coastille. Olin kuullut Ausseilta ja kiiweiltä, että Australian tullipellet on sitten jotain hyvin mielenkiintoista ja todella virka-intoa täynnä. Ei sitten mitään ongelmia tullissa eikä rajatarkastuksissa ja laukkukin tuli kaikkien odotuksien vastaisesti ensimmäisenä hihnalla. Katsoivat varmaan, että tuolla hefellä on muutenkin asiat niin viturallaan, ettei pilata sen päivää sen enempää. Gold Coastilla olin seittemän aikaan ja en voi muutakuin kehua JetStar-lentoyhtiötä ja lähinnä check-inniä. Nimi koneelle ja lentolippu kouraan. Laukut virkailijalle ja ilman jonoja normaalisti. Meikä diggaa. Kentältä Surfer's Paradiseen puolen tunnin päähän bussilla ja vastassa oli muutama hurmaavan tuttu flicka vastassa. Rinkkaa en saanut selästä, kun oltiin jo vinetto kaupassa hakemassa miestä vahvempaa. Oikea meininki! Käytiin kyllä vain pyörähtämässä muutamalla klubilla, mutta lupaavalta näytti. Täällä oon nyt ollu puoltoista viikkoa ja alkaa kuitenkin riittämään. Ryyppääminen on ollut kyllä kliffaa, mutta siihen se on jäänyt. Surffaan tänne tultiin, mutta sillon kun on aaltoja ollut, niin mies ei oo ollut maratoonikunnossa.. Putkassakin on käyty yöllisien seikkailuiden johdosta ja naurettaa kyllä paikallisten koppalakkien asenteet. Esimerkiksi kun sylkäsin maahan kadulla, jouduin pyyhkimään sylkeni housuihin, etten olis taas joutunu putkaan.. Tätä vaati eräs naispuolinen fyhrer ja olen varma, että hänen mummo oli ollut ss-joukoissa natsiaikoina! Meinasi sipuli katketa, kun mimmi tosissaan saarnaa, kuinka ällöttävää moinen on. Huono itsetunto tai yhteiskunnan paineet oli kyllä pelissä. JAHR! Muuten homma on klaarannu ja kuuma on ollut kuin saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Jotenkin paika vaan muistuttaa liikaa Bulgarian Sunny Beachia kaikkinen isoine hotelleineen ja dokailevine britti-turisteineen. Niitä näki jo aivan tarpeeksi Uudessa- Seelannissa. Ikävä tuli brassien aitoja heeboja. Tänne asti ei olisi kyllä tarvinut tulla näitä uber-turisteja yytsimään. ( Ei tässä itekkä mitään Columbuksia olla, mutta kuitenkin!) Nojoo, täältä pääsee tiistaina pois, joten aika sama. Suuntana sillon on Byron Bay ja joulu pitäisi siellä viettää. Ihan normaalisti teltta-majotuksella. Sissileiri jouluksi, ei siis pöllömpää. Kuulemma paljon mukavempi paikka ja paljon rennompi meininki. Toivotaan näin. Palaillaan taas.

Kiitos ja anteeksi,
Jesse/Jussi