Welcome to the South East Asia

Ssup!

Taakse on jätetty Australia ja sivistynyt länsimaalainen kulttuuri. Jo oli aikakin..

Brisbanesta lähdimme 12.1 ja mitään kommervenkkejä ei ollut, mitä nyt meinattiin koneesta myöhästyä ja Jussia luultiin terroristiksi taas vaihteeksi. Singapore oli seuraava destinaatio ja mielenkiinnolla odotimme sitä. Olimme kuulleet/lukeneet sen oudoista laeista ja niiden tiukkuudesta, esim. Purkkaa ei siellä saa hallussapitää ja joissakin puistoissa on opiskelu kielletty. Noeihän siinä, koneessa viimeset purkat kitaan ja puhtain paperein maahan. Oltiin jo valmistautuneita kokovartalotarkastuksiin ja muihin runkomme käpälöinteihin, mutta vastassa ei ollut mitään. Kentältä otettiin metro, johon hyppäsi myös Osama Bin Ladeneita ainakin10 zibaletta suoraan vuorilta ja normaalisti klaani-huudot huulilla. Hieman oltiin taas, että mihin tässä on tultu. Jokatapauksessa metro vei meidät hyvin kivuttomasti Lavenderin asemalle ja siitä helppo kävely Empire Residenceen. Paikas siisteys tuli selväksi jo ennen taloon siirtymistä, nimittäin kengät piti ottaa ulkona pois. Ihan ku kotona. Huone tosin oli pieni kuin mikä: sänky mahtui just just pituudeltaan siihen ja kerrossänky plus ovi oli huoneen leveys. Ilman ikkunoita normaalisti. Mikäs siinä, ei siellä muuta tarvita, jos sinne nukkumaan mennään!

Aamulla heräiltiin millon jaksettiin ja lähdettiin kylille. Täytyy kyllä mainita, että Singaporen MRT-metroyhteydet ovat mitä mainioimmat. Ekana päivänä kuitenkin lähettiin sinne kylille ja oltiin aika hukassa. Joltain klinikalta käytiin hakemassa malaria-lääkkeet ja joku hämynen ripulirokote(?). Aikamme kaupungissa pyörittyä lähettiin takasin hostellille ja kyselemään kotosuomen räntäsankari Akilta, että mihin mennä seuraavina päivinä. Jäbä oli ollut Singaporessa aikasemmin syssyllä vähän pidemmän aikaa, joten neuvot talteen. Aikasemmin saadut malaria-lääkket napaan ja nukkumaan. Jussi siis nukahti kuin vauva ja alkoi sihisemään parin minuutin hiljasuuden jälkeen, mutta itellä oli hiukan ongelmia nukkumisen suhteen. Jossain viiden tienoon aamulla tipahin kuitenkin. Lariam-purkin ohjeissa oli, että vaikuttava aine saattaa aiheuttaa unettomuutta ja unihäiriöitä, hallusinaatioiden lisäksi. Tästä kuumottuneena olin jo valmis lopettamaan koko kuurin.

Seuraavaan päivään herättiin väsyneissä merkeissä, mutta lähettiin Orchard Roadille, kuten käsky kävi ja sieltä metsästämään lenkkareita. Muutama kohtuu kingi putiikki löytyikin ja taas kerran sai rinkka sisältöä. Tällä hetkellä rinkkoja tulisi olla kolme, mikäli mitään roinaa ei oltaisi laitettu suomeen postilla. Orchardin länkkäriputiikkien jälkeen otettiin suunta Little Indiaan ja sinne täsmäisku Mustafa Centreen. Aika sketsi paikka ja siellä ei kauaa viihdytty. Seuraavaksi lähettiin China Towniin, joka taas oli aika mielenkiintoinen. Tuntui, että kaikki Singaporen kiinalaiset ( jotka siis muodostavat 89.9% Singaporelaisista) oli pakkautunut pienelle alueelle ja vielä samoihin paikkoihin syämään. Hölmöä kansaa. Myöhään tultiin pois China Townin jalomerestä takaisin hostellille ja jalat turtuneina nukkumaan. Nyt uni tuli kuitenkin nopeasti, joten toivottavasti lääkkeen sivuvaikutukset oli siinä. Touch wood.

Olisiko ollut 15. päivä, kun illalla lähdimme kohti Kuala Lumpuria ja Malesiaa. Juna lähti puksuttamaan klo 22, joten päivän tuhlasimme kaupungilla höntsäämiseen. Itse juna matka meni hyvin joutuisasti nukkumavaunussa, yöjunasta kun oli kyse siis. Kuala Lumpurissa oltiin puoli seiskan aikaan aamulla, josta oli ajatus jatkaa junalla Butterworthiin itärannikolle kahden aikaan. Otettiin liput asemalta ja päätettiin lähteä syömään kaupunkiin. Jossain vaiheessa May Bankin rappusilla nousi kysymys, että miksi ei mennä bussilla? Nopeesti lähimmälle bussiasemalle ja kyseleen hintoja. Päädyttiin ottamaan junan sijasta bussi, koska sillä oltaisiin perillä nopeammin. Täällä Malesiassa bussit ovat aivan loistavia; penkkejä on rivissä vain kolme ja tilat sitä myötä hyvät. Penangille päädyttiin pitkän pähkäilyn jälkeen siksi että kuultiin siitä yhdeltä ruotsalaiselta pariskunnalta, itärannikon päräyttävillä mestoilla oli sadekausi meneillään ja sisämaa ei kiinnostanut. Langkawi olisi ollut toinen varteenotettava vaihtoehto, mutta se olisi ollut hinnakkaampi ja tuntui muutenkin liian pakettimatkakohteelta.

Penangin mestoille kun päästiin niin eka näkymä oli sysiruskeata vodaa, joka kuhisi meduusoita ja helvetisti hotelleja. Heitettiin hyvästit Jussin haaveille saada halpa PADI-sukelluskortti Malesiasta ja muutenkin snorklaukselle. Alettiin miettimään,että mitä tehdään sillä tapana ei ole ollut jäädä maleksimaan paikkaan mikä ei viihdytä. Realistisiksi vaihtoehdoiksi nousivat seuraavat: Minidösällä Ko Samuille Thaimaahan, siellä pari päivää ja siitä sitten Ko Taolle ainakin viikoksi. Ko Taolla houkutteli meidän tuttu, joka pitää siellä sukelluslafkaa pystyssä ja täten Jussi olisi saanut korttinsa siellä. Toinen vaihtoehto oli aikaistaa Balille lähtöä ja siihen päädyimme. Ko Taolle mennään ennen kuin liitytään Kosovon poikien matkaan 4. maaliskuuta.

Penangilla oltiin kuitenkin pari päivää. Ja täytyy sanoa, että ei paikka niin susi ollut, miltä se aluksi vaikutti. Mukavaa jengiä, halpaa mättöä ja aurinkoa. It could be worse, eh? Koettiin myös pieni yllätys Batu Ferringhiltä lähtiessä. Nimittäin dösäpysäkillä tai oikeastaan 10m siitä oli aika jäätävän kokonen käärme. Siinä se makasi autojen välissä, kun joku sen siitä tajusi. Oikeasti ilman mitään kalajuttuja se käärme oli ainakin kolme metriä pitkä ja oikean kuspään näkönen. Hirvee hälinähän siitä syntyi, mutta joku paikallinen Van Damme otti ohjat käsiin ja nappas sneikkii daijusta. Hetken aikaa se siinä pyöri sen kanssa, kunnes kyllästyi ja lähti ajamaan skootterillaan käärme kädessä johonkin. Kohtuu random-skenaario!

Pari päivää sitten tultiin takasin Kuala Lumpuriin ja otettiin ekasta vastaan tulleesta hostellista huone. Siinä ikkunattomassa, hyvin arjalaisessa huoneessa otettiin kuntopiiriä ihan normaalisti molempina päivinä. Tässä täytyy pikkuhiljaa alkaa vähän jumppaamaan, että kehtaa kohdata kosovon turvaajat. Surffaamisessakin on jotain hyötyä, jos on vähä papua.. Toissa päivänä käytiin sitten ihmettelemässä Petronas towereita ja massive vois kuvata parhaiten niitä. Illan valaistuksessa ne oli aika makeat. Muuten vaan jumittiin päivä ja odoteltiin tätä päivää.

Eilen tultiin Balille sitten ja homma ei mennyt taas ihan ku leffoissa. Ite Denpasarin kentälle päästiin kyllä ja Air Asia hoiti hommasa kunnolla. Propleemat alkoit sitten, kun alettiin ettimään kyytiä mestoille. Balillahan ei julkistaliikennettä tavallaan ole, joten taksin varaan jätettiin homma. Oltiin otettu fiilis-päissämme vain yhden bungalow-mestan yhteystiedot ylös ja sitä kohti lähdettiin suhaamaan. Taksikuski ei ollut kartalla, koska ei ollut kuullutkaan moisesta paikasta, mutta kadun tiesi kuitenkin. Loppujenlopuksi paikkaa ei löytynyt siltä alueelta ja puhelinnumerokin oli poistettu käytöstä. Tultiin sitten taksi-ukottajan ohjeiden mukaan sen frendin paikkaan Padang Padangiin. Siitä otettiin sitten kaksi yötä. Ei muuta kuin kamat nurkkaan ja rannalle. Oikein pieni ja sievä ranta täältä löytyikin ja loppu päivä meni uidessa ja surffaillessa. Seuraavana päivänä päätettiin ottaa selvää, mitä paikalla oli meille tarjottavana. Vuokrattiin mopedi päiväksi (n.3 euroa) ja lähdettiin tutkimaan lähimestoja. Heti ekaan kunnon bungalowi resorttiin törmättiin parin sadan metrin jälkeen. Paikka oli ihan täydellinen. Oma mökki rinteen päällä, intian valtameri alapuolella, maailman 2. siistein uima-allas vieressä. Edessä näkyi utuisesti Balin vuoret ja alapuolella vielä pauhasivat Uluwatun maailmankuulut aallot. Hintaa mökillä olisi ollut 250000 paikallista lötiä eli per naamari paikka olisi maksanut 8,5 euroa. Ei paha! Paikka näytti juuri sellaiselta get-away paratiisilta jollaisesta jotkut vilimi tähdet maksaa kymmeniä tuhansia euroja viikolta. Tänne me emme kuitenkaan jääneet, sillä meidän kriteerit olivat tiukat: Bungalow ja rantaan max 10m. Tämäkin löytyi. Piti vain hieman potkia lehmiä tieltä ja kävellä peltojen poikki. Halvimmillaan oltaisi päästy 20000 lötillä/naama/yö. Tämähän on siis alle 2e.. Huomenna kuitenkin siirrymme tälle rannalle ja asetumme mukavasti vaikka viikoksi tai kahdeksi. Aika näyttää..


Adios,
Jesse & Jussi