Terve!
Kosovon poijjaat tuli ja meni. Paikatkin on vaihtunut hyvään tahtiin, joten on aika kertoa hieman tapahtumista..
Hengailtiin siis pari paivaa Patongilla poikia odotellessa ja ei tehty yhtään mitään aivollista. Olli ja Heikki tuli sitten 5.3 hieman yllättäen etuajassa mestoille, mutta olikin jo aika. Samassa majatalossa oltiin jatkossakin, sillä parempaa ei löytyny. Päivät meni Heikin pukuja sovitellessa, urpoillessa ja kaljoitellessa. Patongilta päästiin lähtemään vissiinkin maanantaina 9.3. Suunnaksi otettiin Railay. Siellä kiinnosti kalliokiipeily ja ranta/rusketus mahdollisuudet. Kiipeilemään päästiin jonakin päivänä, mutta Jussi joutui skippaan kipeänä olleen olkapään takia. 5 seinää päästiin kapuamaan ylös ja aika mokomakimakaki-olo oli homman jälkeen. Saatiin vielä Ollin kanssa hyvin nauraa Heikille, kun ison miehen kiipeäminen näytti niin huvittavalta. Heikki siis on ehka Suomen isoin ja komein mies(no homo).. Iltaisin jälleen kaljoiteltiin Railayn rannoilla olevilla baareilla ja saatin jopa iso mies näyttämään tunteitaan :D Ei näistä sen enempää. Muutoin pelleiltiin altaalla mm. kolmen ihmisen pää-pommien voimin ja rannalla käytiin ahkerasti. Poikien oli nähkää saatava valkoinen hipiä hieman ruskeammaksi..
Railaylta lähdimme sitten 12.3 keskipäivästä kohti Bangkokia. Heikin ja Ollin lento oli lähtevä yömyöhään 13.3 ja saavuimme sopivasti 13. perjantaina aamuyöstä tähän kaaosmaiseen kaupunkiin. Etsimme jonkin aikaa huonetta Khao sanin ympäristöstä, mutta päädyttiin keskelle Khao san roadia. D&D Innistä kunnon mässy huone ilmastoinnilla, omalla vessalla ja aamupalalla. Katolta löytyy vielä uima-allaski! Päivä vietettiin lähinnä MBK-ostoskeskuksessa ja illalla pojat lähtivät kohti härmää. Siinä sitten vieteltiin päiviä Jussin kanssa hyvin lunkisti ottaen. Mitä nyt silloisena lauantaina törmättiin kolmeen lahtelaiseen tuttuun ja homma kääntyi taas kaljoittelun puolelle. Tämän jälkeen piti vielä käydä katsastamassa joku klubi tästä Khao sanilta, jossa vielä törmättiin meikäläisen tuttuun, jota en ollut nähnyt johonkin 8vuoteen.. Mielenkiintoinen paikka tämä Bangkok, tuttuja on kuin Sokkarilla.
Tiistaihin asti jatkoimme people spottingia Khao sanilla ja sinä aamuna lähdettiin kohti Ko Sametia. Paikasta ei ollut mitään tietoa, eikä sitä kautta odotuksia. Bussi/lautta-setti saatiin sopivasti 250bathiin, jonka tosin olisi saanut vielä paljon halvemmalla, mutta enää ei vaan jaksa sniiduilla alkureissun tavoin. Päästiin Sametin satamaan ja siitä pickupin lavalla toiselle puolelle saarta Ao Phain rannalle. Aluksi paikka vaikutti aika turistoituneelta ja oli kaikenlaista resorttia ympärillä kalliine hintoine, mutta pienen dallailun jälkeen Jussi löysi Jep's Bungalowsin, josta saatiin fan-huone telkkarilla 300bathiin, ei ollenkaan paha diili..
Sametilla aika meni hyvin leppoisasti brunaa ottaen ja hyvin syöden. Jonakin päivänä huomasimme, että lahtelaiset frendit, joihin törmättiin siis Khao sanilla, olivat myös täällä. Heidän kanssajatkettiin totuttuun tapaan soleron ottamista päivät ja iltasin mätkittiin korttia pöytään. Viikon verran tätä loppujen lopuiksi jatkui, kunnes oli siirryttävä takaisin Bangkokiin. Otettiin samasta D&D Innistä huone, koska laiskuus alkoi olemaan huipussaan ja olihan tää aika kingi maja.
Jussi lähti tuossa viime yönä (25.3) yhdeksäksi päiväksi Balille ja meikäläinen jäi Bangkokiin oottamaan Suomeen lähtevää lentoa, joka lähtee to-pe välisenä yönä. Nyt varmaan tietämättömät imaisee Pauligit väärään kurkkuun ja alkaa laskemaan sormillaan, että eihän niitten vielä pitänyt kotiin tulla! Tämä on täysin totta, mutta suunnitelmilla on tapana muuttua ja tältä erää ainakin meikäläiselle riitti puolen vuoden reissaaminen. Ja jäähän Jussi vielä tien päälle..
Hemmetin makiata on ollut kaikin puolin, mutta ratkaisuja on tehtävä. Kyhnyt eli hillot eli massit eli rahat alkoi olemaan lopussa ja meikäläiseltä vielä niistettiin luottokortti tuossa taannoin, niin katsoin parhaaksi lähteä kotio. Asiaan saattoi vaikuttaa myös tieto siitä, millainen rampage olisi Kambotsan, Laosin ja Vietnamin kiertäminen ollut..
Aion vielä kotoa heittää reissun koho-kohdat, parhaat läpät ja ne suurimmat ala-mäet, kunhan saa siellä päässä vaan pään selväksi. Jussikin kertonee vielä Balilta, oliko Binginissä vielä hyviä left-händereitä ja millaisia olivat Kutan vaahtobileet..
Good Times,
Jesse&Jussi
lauantai 28. maaliskuuta 2009
tiistai 3. maaliskuuta 2009
Asia(a)!
Holla!
Aina täytyy alottaa samalla tavalla, eli taas on vierähtäny aikaa viime postauksesta ja paljon kerenny tapahtuunkin. Eli way-back 16.2 lähdettiin Honkkariin Balilta. Kentältä bussilla Nathan Roadille ja sieltä hostelli-huone. Kyllä taas lyätiin märkä-rätti naamalle, kun kivikovakerros-sänky odotti halvimmassa dormissa. Ite olin huoneessa ehkä 8h, kun aamutuimaan lähdin uudestaan kentälle ja suuntana Manila&Honolulu, joten asia ei juurikaan mieltä painanut. Jussi jatkaa sitten Hong Kong King Kongista...
Jesse tosiaan häipyi aamutuimaan hieman vehreämmille laitumille. Itseä ei tämä kuitenkaan hirvesti häirinnyt sillä Hawailla tuli käytyä muutama vuosi sitten. Sain keskittyä oikein kunnolla Hong Kongin exploooraamiseen. Hostellin dormihuone oli kyllä sen verran ankea paikka, ettei siella tullut paljoa lusittua. Aamulla heräilin sieltä ja lähdin samantien kaupungille pyörimään ja tulin iltamyöhään takaisin. Ilmat HK:ssa oli yllättävän hyvät. Lämmintä oli siinä 22-25 asteen vaiheilla. Farkut ja kengät jalassa sai painella menemaan ekan kerran sitten vähään aikaan. Kaupungilla vaeltelin ympäriämpäri päivät pitkät. Tekemistä siellä kyllä riitti sillä pelkästää ostoskeskuksissa olisi saanut kulutettua useita päiviä. HK on kyllä melkoinen shoppailijan mekka, jos vaan pätäkkää riittää.
Kävin yhtenä päivänä katsastamassa paikalliset ravit muutaman uuden kaverin kanssa. Pakko oli jostain saada jännitystä muuten niin tylsään lajiin ja kävin veikkaamassa 4 ensimmäistä hevosta. Melkein tuli 1 egen panoksella ihan hyvät massit. Sitten kävin yhtenä iltana kattelemassa miltä kaupunki näyttää Victoria Peakilta iltasella. Kävin myös kattomassa Top Gear Live in Hong Kong shown paikallisessa messukeskuksessa. Siel Jeremy Clarkson ja Richard Hammond veti makeen shown. Rälläs menemään kaikil makeil autoilla kuten; maserateilla, lamboilla, lotuksilla, bugatin veyronilla jne jne. Hyvältä ne kuullosti viel sellases hallissa:) Samassa yhteydessä oli viel sellai autonäyttely. Tämän jälkeen kävin vetäsemässä Iskender kebabin, jossain turkkilaisessa raflassa?
Kaiken kaikkiaan Hong Kongista jäi sellainen kuva että siel tapahtuu paljon kaikkia random asioita. Markkinoita joissa jengi myy kaloja muovipusseissa. Kadulla jengi vetää keskellä yötä radio-ohjattavilla autoilla, joista yksi on 2m pitkä rekka jossa on buumblasteri kiinni. Palvelijattarien sunnuntain kokoontumisia keskellä kaupunkia. Kiireisiä business miehiä. Kaupungin halki kulkevia liukuportaita, jne jne....
Jei. Meikä eli Jesse lähti sillon yhen yön jälkeen aamusta kenttää kohti. Maccasin aamupurilainen ja ettimään kulkuneuvoa. Melkein heti suru puserossa, koska sama bussi millä tultiin ei mennytkään takaisin kentälle(?). Vähän joutui säätään metrolla, mutta loppujenlopuksi hyvin kerkesin check-iniin. Ekaksi Hong Kong - Manila ja siitä parin tunnin vaihdon jälkeen Manila - Honolulu, joka ei kestänyt kun sen 10,5h. Hawaiilla olin sitten samana päivänä suunnilleen ysiltä aamulla. Bussilla Waikiki Beachille ja kyseleen, josko olisi swaggalle huonetta. No ei ollut, kun vasta kahelta päivällä ja eikun ootteleen. Kyllä kelpas istuskella Waikiki Beachilla ja yytsii jengii, jotka surffas kovin rennon näkösillä aalloilla. Keskityin kuitenkin vain kuvaamiseen. Sain sitten huoneen ja jossain neljän aikaan iltapäivällä läksin kyseleen, josko vanhuksia olisi näkynyt. Siinä kysyessä pikkusisko sitten huutaa Jesseä ja meikäläisen naama oli kuin Hangon keksi. Eihän siinä.
Päivät meni pirun rattosasti. Ekana päivänä käytiin Pearl Harbourissa pyörimässä USS Missourin uumenissa, jonka kannella ihan btw sovittiin 2 maailmansodan rauha.. Ihan kohtuu raa'an kokonen paatti. Tän jälkeen Fordin Explorer suunnattiin kohti North Shorea. Siellä oli oleva kohtuu jäätävän kokosta aaltoa ja kovimmat surffaajat. Nää kuulema pitää vaan nähä! Mentiin sitten ja kun päästiin Pipelinen parkkipaikalle, niin alkaa sataan. Aalloillakaan ei ollut juuri ketään ja ei ne aallotkaan niin jäätäviä ollu. Hieman pettyneenä takasin päin. Paluu matkalla sitten hailewaan ettimään lautaa. Paikka kyllä löyty, mutta 1,5h arpomisen jälkeen palo faijan käpy ja oli lähettävä syämään. Illalla sitten jossain food courtissa mässyt nakuriin jne. Illalla vielä nätit puheet äiskälle, kun Suomessa oli jo mamman synttärit..
Seuraavana päivänä käytiin hakemassa lauta Haleiwasta Surf n Seasta ja voi kertoo, että kohtuu tiukka lauta tarttu mukaan. Heti täyty päästä testaan, kuin homma toimii ja hieman pohjoiseen ajaessa Laniakean breikki näytti lupaavalta. Nopeasti vaha pintaan ja menoks. Kunnon höntyilyä! Kun oli melonut ittesä iha piippuun mestoille, missä aallot murtu huomasiki, että aallot oliki hieman voimakkaampia, mitä oli kuvitellut. Maihin meloessa sai kuitenkin jo koittaa tatsia, kun aalto murtu sopivasti. Takasin Waikikille ja samointein rannalle. Täälä meininki oli aivan erilainen, aallot pieniä ja mellow kuvastaisi ehkä parhaiten niitä. Homman kääntöpuolella oli myös se, että ehkä kaikki maailman japanilaiset ja kourallinen paikallisia oli myös aalloilla. Pari jämä-aaltoa kuitenkin sai väisteltyä itelleen ja ai, että mikä fiilis. Ekat aallot omalla laudalla, mmm-mmmm! Illalla vietettiin sitten vielä viralliset synttärit ja tarinaa riitti mamman vuosilta. Jossain vaiheessa Radio Voimasta soitti sitten Heinosen Joni ja täräytti, että oot on-air. Hiuka jäissä piti sepittää jotaki, mut eihä siinä. Kiitti faija!
20.2 käytiin sitten Hanauma Bayssa (?) koko jengin voimin snorklailemassa ja yksi kohtuu naurettava fakta oli, että ennen rannalle menoa oli käytävä kuuntelemassa joku seminaari, että tietää miten olla rannalla.. Ei mitää rotii. Tämän jälkeen takasin hotellille ja laittaan kamoja kasaan. Surffaan ei ollu asiaa, koska sää muuttui aika säkiksi. Illalla taas sama toistui ja safkaan hotellin viereen, josta sain ihan näin btw elämäni parhaimman pastan. Yöllä joskus aivan liian aikaisin tiet vanhuksien,sukulaisten ja perhetuttujen kanssa erosi ja karu 18h matka takasin Honkkariin sai alkunsa. Aika kivuttomasti se kuitenkin meni, mutta uni kuitenkin maittoi taas kiviselläkin patjalla. Tuli hieman ikävä Ohana Waikiki Beach Comberia!
Aamusta taas kentälle, mutta ei aivan suoraan. Nimittäin nyt oli tuleva hetki, jota olin odottanut sydneystä asti, kun kuulin Hong Kongin Bape storesta. Hammas kiristäen joutui poistumaan kaupasta, koska reppu sai taas hyvin täytettä. Kentälle helvetin kyytiä ja vielä nopeempaa ja normaalisti viimesinä koneeseen. Nokka kohti Bangkokiin ja sieltä suoraan juna-asemalle. Juna-asemalta yö-raiteille kohti etelää ja Surat Thania. Surat Thanista aamukohmeloissa vielä 4h bussi Phuketiin. Tässä vaiheessa oli sitten matkustanut jonkun 36h viimesimmästä 42 tunnista.
Phuketiin siis mentiin vain ja ainoastaan, koska ystävämme Riku ja Taru oli sielä ettimässä keinoa päästä Similanin saarille. Pari iltaa meni sitten kuunnellessa tarjouksia pingpongista ja "hieronnoista". Ekana iltana vielä käytiin ihan pakosta Sedun Seductionissa, josta sai 700bathiin (joku 15e) tinaa koko illan tohon hintaan. Hyvä diili ! Torstaina sitten päästiin matkaan kohti ehkä maailman kirkkaimpia vesiä. Jollain rastafarojen speedboatilla päästiin mestoille ja olihan vesi ihan helvetin kirkasta! Käytiin muutamalla eri saarella snorklailemassa. Itse päätettiin jäädä asustamaan saarelle nro. 4, koska sen piti olla rauhallisin paikka. Mutta kun itse saarelle päästiin niin ensimmäinen näky on että ranta on täynnä turisteja. Meinas tulla tippa linssiin kun oletettiin saaren olevan tyyliin autio, mutta siellä ne saksalaiset möhömahat pyöri merimies lakit päässä. Onneksi saarella olevat päivä retkeläiset häipyivät muutaman tunnin päästä ja saatiin olla suht rauhassa. Illan suussa sitten korkattiin muutama ja pari ylimäärästä changia ja jotain hämärää monsteri-viinaa rikun kanssa. Illasta ei juuri ole muistikuvia, mutta seuraava päivä oli yhtä helvettiä. Oli aika paha elämä. Nyt tropiikin darraa kunnioitetaan yhtä paljon kuin erästä Hennalan SPOL-kouluttajaa...
Seuraavat neljä päivää uiskenneltiin, snorklailtiin ja muuten vaan jumiteltiin rannalla. Päivisin rannat valloitti päiväretkeläiset, jotka uivat käsipohjaa siinä kolmen metrin päässä rannasta. Ite snorklasimme mieluiten hieman syrjemmällä. Jo n. 100 metriä rannasta sivulle alkoi tapahtua. Sieltä bongattiin mm. mustekaloja, merikäärmeitä, haita, mureenoita ja skorppioonikaloja eli kaikkea, mitä on kiva kohdata pinnan alla. Siinähän olisi äidit ihmetelly lapsineen, kun olis käyny sanomassa, että ihan tossa nurkan takana on haita. Parhaimmillaan haita näki n. 6 metrin päästä. Sen lähemmäs ei viittiny mennä, kun ne ovat kuitenkin aika kunnioitettavan näköisiä otuksia. Safkoista voi sanoa sen verran, että ei sielä mitää gourmet-mättöä vedetty. Se oli riisiä ja vihanneksia lähinnä. Kerran oli ihan hyvää kanaa chilissä dipattuna, mutta muutoin oli aika säkki valikoima. Eka yö siis meni jotenkin teltassa, mutta seuraava yö meni jo puussa, ihan normaalisti. Noei nyt sentään, mutta riippumatot viritettiin puuhun, joka kasvo rannalla. Tuulessa kun ei hyttysiä näkynyt ja kuumakaan ei kerennyt tulla. Toisen hammockissa vietetyn yön jälkeen riitti se saatanan viima ja back to the original plan, eli telttaan. Nyt hippien djembien kielet katkee kun kuulee, että Jusba nukku nuo yöt Ikean 2e lakanassa, johon meikän merimies taidoilla virittettiin sellaset solmut nurkkiin, ettei tarvinu miettiä halvaantuuko tippuessa. IN YOUR FACE! Uimisen ja chiluttelun lisäksi exploorattiin Ko Meang aika hyvin. Varmasti jokainen hyppypaikka tuli koluttua ja nättei loiskautuksia nähtiin. Jotenkin kuitenkin jäi aika paskan maku suuhun saaresta, vaikka siellä pirun hauskaa olikin. Ruoka ja majoitus oli niin säkkei, niin vei suurimmat fiilikset, eikä pidempään jaksanut olla.
Takasin päästiin, vaikkaki aika jäätävässä myrskyssä taisteltiinkin. Samassa hotellissa ollaan taas täälä Phuketin Patongilla. Nyt odotellaan Kosovon poikia tulevan ja heitä vastassa pitäis olla torstai iltapäivästä jossakin päin saarta. Olisi kyllä mukava haistattaa pitkät kaikille pingpongeille ja näille kunnon turistihinnoille, mutta kyllä ystävyyden nimissä pari päivää vielä jaksaa. Tosin tää meijän hotellihuone on ihan kingi ja tällässeen ei olla totuttu. On CNN, ilmastointi, puhtaat lakanat, jääkaappi, ilmanen netti ja lämmin vesi. !?!?! Hintakin on alueen hintatiedustelujen pohjalta halvimpia.. Seuraavaksi pitäisi ottaa suunta kohti Krabia ja kalliokiipeilyjä. Joo, soitellaa taas.
Jesse ja Jussi. Washington.. (kurjaa läppää)
Aina täytyy alottaa samalla tavalla, eli taas on vierähtäny aikaa viime postauksesta ja paljon kerenny tapahtuunkin. Eli way-back 16.2 lähdettiin Honkkariin Balilta. Kentältä bussilla Nathan Roadille ja sieltä hostelli-huone. Kyllä taas lyätiin märkä-rätti naamalle, kun kivikovakerros-sänky odotti halvimmassa dormissa. Ite olin huoneessa ehkä 8h, kun aamutuimaan lähdin uudestaan kentälle ja suuntana Manila&Honolulu, joten asia ei juurikaan mieltä painanut. Jussi jatkaa sitten Hong Kong King Kongista...
Jesse tosiaan häipyi aamutuimaan hieman vehreämmille laitumille. Itseä ei tämä kuitenkaan hirvesti häirinnyt sillä Hawailla tuli käytyä muutama vuosi sitten. Sain keskittyä oikein kunnolla Hong Kongin exploooraamiseen. Hostellin dormihuone oli kyllä sen verran ankea paikka, ettei siella tullut paljoa lusittua. Aamulla heräilin sieltä ja lähdin samantien kaupungille pyörimään ja tulin iltamyöhään takaisin. Ilmat HK:ssa oli yllättävän hyvät. Lämmintä oli siinä 22-25 asteen vaiheilla. Farkut ja kengät jalassa sai painella menemaan ekan kerran sitten vähään aikaan. Kaupungilla vaeltelin ympäriämpäri päivät pitkät. Tekemistä siellä kyllä riitti sillä pelkästää ostoskeskuksissa olisi saanut kulutettua useita päiviä. HK on kyllä melkoinen shoppailijan mekka, jos vaan pätäkkää riittää.
Kävin yhtenä päivänä katsastamassa paikalliset ravit muutaman uuden kaverin kanssa. Pakko oli jostain saada jännitystä muuten niin tylsään lajiin ja kävin veikkaamassa 4 ensimmäistä hevosta. Melkein tuli 1 egen panoksella ihan hyvät massit. Sitten kävin yhtenä iltana kattelemassa miltä kaupunki näyttää Victoria Peakilta iltasella. Kävin myös kattomassa Top Gear Live in Hong Kong shown paikallisessa messukeskuksessa. Siel Jeremy Clarkson ja Richard Hammond veti makeen shown. Rälläs menemään kaikil makeil autoilla kuten; maserateilla, lamboilla, lotuksilla, bugatin veyronilla jne jne. Hyvältä ne kuullosti viel sellases hallissa:) Samassa yhteydessä oli viel sellai autonäyttely. Tämän jälkeen kävin vetäsemässä Iskender kebabin, jossain turkkilaisessa raflassa?
Kaiken kaikkiaan Hong Kongista jäi sellainen kuva että siel tapahtuu paljon kaikkia random asioita. Markkinoita joissa jengi myy kaloja muovipusseissa. Kadulla jengi vetää keskellä yötä radio-ohjattavilla autoilla, joista yksi on 2m pitkä rekka jossa on buumblasteri kiinni. Palvelijattarien sunnuntain kokoontumisia keskellä kaupunkia. Kiireisiä business miehiä. Kaupungin halki kulkevia liukuportaita, jne jne....
Jei. Meikä eli Jesse lähti sillon yhen yön jälkeen aamusta kenttää kohti. Maccasin aamupurilainen ja ettimään kulkuneuvoa. Melkein heti suru puserossa, koska sama bussi millä tultiin ei mennytkään takaisin kentälle(?). Vähän joutui säätään metrolla, mutta loppujenlopuksi hyvin kerkesin check-iniin. Ekaksi Hong Kong - Manila ja siitä parin tunnin vaihdon jälkeen Manila - Honolulu, joka ei kestänyt kun sen 10,5h. Hawaiilla olin sitten samana päivänä suunnilleen ysiltä aamulla. Bussilla Waikiki Beachille ja kyseleen, josko olisi swaggalle huonetta. No ei ollut, kun vasta kahelta päivällä ja eikun ootteleen. Kyllä kelpas istuskella Waikiki Beachilla ja yytsii jengii, jotka surffas kovin rennon näkösillä aalloilla. Keskityin kuitenkin vain kuvaamiseen. Sain sitten huoneen ja jossain neljän aikaan iltapäivällä läksin kyseleen, josko vanhuksia olisi näkynyt. Siinä kysyessä pikkusisko sitten huutaa Jesseä ja meikäläisen naama oli kuin Hangon keksi. Eihän siinä.
Päivät meni pirun rattosasti. Ekana päivänä käytiin Pearl Harbourissa pyörimässä USS Missourin uumenissa, jonka kannella ihan btw sovittiin 2 maailmansodan rauha.. Ihan kohtuu raa'an kokonen paatti. Tän jälkeen Fordin Explorer suunnattiin kohti North Shorea. Siellä oli oleva kohtuu jäätävän kokosta aaltoa ja kovimmat surffaajat. Nää kuulema pitää vaan nähä! Mentiin sitten ja kun päästiin Pipelinen parkkipaikalle, niin alkaa sataan. Aalloillakaan ei ollut juuri ketään ja ei ne aallotkaan niin jäätäviä ollu. Hieman pettyneenä takasin päin. Paluu matkalla sitten hailewaan ettimään lautaa. Paikka kyllä löyty, mutta 1,5h arpomisen jälkeen palo faijan käpy ja oli lähettävä syämään. Illalla sitten jossain food courtissa mässyt nakuriin jne. Illalla vielä nätit puheet äiskälle, kun Suomessa oli jo mamman synttärit..
Seuraavana päivänä käytiin hakemassa lauta Haleiwasta Surf n Seasta ja voi kertoo, että kohtuu tiukka lauta tarttu mukaan. Heti täyty päästä testaan, kuin homma toimii ja hieman pohjoiseen ajaessa Laniakean breikki näytti lupaavalta. Nopeasti vaha pintaan ja menoks. Kunnon höntyilyä! Kun oli melonut ittesä iha piippuun mestoille, missä aallot murtu huomasiki, että aallot oliki hieman voimakkaampia, mitä oli kuvitellut. Maihin meloessa sai kuitenkin jo koittaa tatsia, kun aalto murtu sopivasti. Takasin Waikikille ja samointein rannalle. Täälä meininki oli aivan erilainen, aallot pieniä ja mellow kuvastaisi ehkä parhaiten niitä. Homman kääntöpuolella oli myös se, että ehkä kaikki maailman japanilaiset ja kourallinen paikallisia oli myös aalloilla. Pari jämä-aaltoa kuitenkin sai väisteltyä itelleen ja ai, että mikä fiilis. Ekat aallot omalla laudalla, mmm-mmmm! Illalla vietettiin sitten vielä viralliset synttärit ja tarinaa riitti mamman vuosilta. Jossain vaiheessa Radio Voimasta soitti sitten Heinosen Joni ja täräytti, että oot on-air. Hiuka jäissä piti sepittää jotaki, mut eihä siinä. Kiitti faija!
20.2 käytiin sitten Hanauma Bayssa (?) koko jengin voimin snorklailemassa ja yksi kohtuu naurettava fakta oli, että ennen rannalle menoa oli käytävä kuuntelemassa joku seminaari, että tietää miten olla rannalla.. Ei mitää rotii. Tämän jälkeen takasin hotellille ja laittaan kamoja kasaan. Surffaan ei ollu asiaa, koska sää muuttui aika säkiksi. Illalla taas sama toistui ja safkaan hotellin viereen, josta sain ihan näin btw elämäni parhaimman pastan. Yöllä joskus aivan liian aikaisin tiet vanhuksien,sukulaisten ja perhetuttujen kanssa erosi ja karu 18h matka takasin Honkkariin sai alkunsa. Aika kivuttomasti se kuitenkin meni, mutta uni kuitenkin maittoi taas kiviselläkin patjalla. Tuli hieman ikävä Ohana Waikiki Beach Comberia!
Aamusta taas kentälle, mutta ei aivan suoraan. Nimittäin nyt oli tuleva hetki, jota olin odottanut sydneystä asti, kun kuulin Hong Kongin Bape storesta. Hammas kiristäen joutui poistumaan kaupasta, koska reppu sai taas hyvin täytettä. Kentälle helvetin kyytiä ja vielä nopeempaa ja normaalisti viimesinä koneeseen. Nokka kohti Bangkokiin ja sieltä suoraan juna-asemalle. Juna-asemalta yö-raiteille kohti etelää ja Surat Thania. Surat Thanista aamukohmeloissa vielä 4h bussi Phuketiin. Tässä vaiheessa oli sitten matkustanut jonkun 36h viimesimmästä 42 tunnista.
Phuketiin siis mentiin vain ja ainoastaan, koska ystävämme Riku ja Taru oli sielä ettimässä keinoa päästä Similanin saarille. Pari iltaa meni sitten kuunnellessa tarjouksia pingpongista ja "hieronnoista". Ekana iltana vielä käytiin ihan pakosta Sedun Seductionissa, josta sai 700bathiin (joku 15e) tinaa koko illan tohon hintaan. Hyvä diili ! Torstaina sitten päästiin matkaan kohti ehkä maailman kirkkaimpia vesiä. Jollain rastafarojen speedboatilla päästiin mestoille ja olihan vesi ihan helvetin kirkasta! Käytiin muutamalla eri saarella snorklailemassa. Itse päätettiin jäädä asustamaan saarelle nro. 4, koska sen piti olla rauhallisin paikka. Mutta kun itse saarelle päästiin niin ensimmäinen näky on että ranta on täynnä turisteja. Meinas tulla tippa linssiin kun oletettiin saaren olevan tyyliin autio, mutta siellä ne saksalaiset möhömahat pyöri merimies lakit päässä. Onneksi saarella olevat päivä retkeläiset häipyivät muutaman tunnin päästä ja saatiin olla suht rauhassa. Illan suussa sitten korkattiin muutama ja pari ylimäärästä changia ja jotain hämärää monsteri-viinaa rikun kanssa. Illasta ei juuri ole muistikuvia, mutta seuraava päivä oli yhtä helvettiä. Oli aika paha elämä. Nyt tropiikin darraa kunnioitetaan yhtä paljon kuin erästä Hennalan SPOL-kouluttajaa...
Seuraavat neljä päivää uiskenneltiin, snorklailtiin ja muuten vaan jumiteltiin rannalla. Päivisin rannat valloitti päiväretkeläiset, jotka uivat käsipohjaa siinä kolmen metrin päässä rannasta. Ite snorklasimme mieluiten hieman syrjemmällä. Jo n. 100 metriä rannasta sivulle alkoi tapahtua. Sieltä bongattiin mm. mustekaloja, merikäärmeitä, haita, mureenoita ja skorppioonikaloja eli kaikkea, mitä on kiva kohdata pinnan alla. Siinähän olisi äidit ihmetelly lapsineen, kun olis käyny sanomassa, että ihan tossa nurkan takana on haita. Parhaimmillaan haita näki n. 6 metrin päästä. Sen lähemmäs ei viittiny mennä, kun ne ovat kuitenkin aika kunnioitettavan näköisiä otuksia. Safkoista voi sanoa sen verran, että ei sielä mitää gourmet-mättöä vedetty. Se oli riisiä ja vihanneksia lähinnä. Kerran oli ihan hyvää kanaa chilissä dipattuna, mutta muutoin oli aika säkki valikoima. Eka yö siis meni jotenkin teltassa, mutta seuraava yö meni jo puussa, ihan normaalisti. Noei nyt sentään, mutta riippumatot viritettiin puuhun, joka kasvo rannalla. Tuulessa kun ei hyttysiä näkynyt ja kuumakaan ei kerennyt tulla. Toisen hammockissa vietetyn yön jälkeen riitti se saatanan viima ja back to the original plan, eli telttaan. Nyt hippien djembien kielet katkee kun kuulee, että Jusba nukku nuo yöt Ikean 2e lakanassa, johon meikän merimies taidoilla virittettiin sellaset solmut nurkkiin, ettei tarvinu miettiä halvaantuuko tippuessa. IN YOUR FACE! Uimisen ja chiluttelun lisäksi exploorattiin Ko Meang aika hyvin. Varmasti jokainen hyppypaikka tuli koluttua ja nättei loiskautuksia nähtiin. Jotenkin kuitenkin jäi aika paskan maku suuhun saaresta, vaikka siellä pirun hauskaa olikin. Ruoka ja majoitus oli niin säkkei, niin vei suurimmat fiilikset, eikä pidempään jaksanut olla.
Takasin päästiin, vaikkaki aika jäätävässä myrskyssä taisteltiinkin. Samassa hotellissa ollaan taas täälä Phuketin Patongilla. Nyt odotellaan Kosovon poikia tulevan ja heitä vastassa pitäis olla torstai iltapäivästä jossakin päin saarta. Olisi kyllä mukava haistattaa pitkät kaikille pingpongeille ja näille kunnon turistihinnoille, mutta kyllä ystävyyden nimissä pari päivää vielä jaksaa. Tosin tää meijän hotellihuone on ihan kingi ja tällässeen ei olla totuttu. On CNN, ilmastointi, puhtaat lakanat, jääkaappi, ilmanen netti ja lämmin vesi. !?!?! Hintakin on alueen hintatiedustelujen pohjalta halvimpia.. Seuraavaksi pitäisi ottaa suunta kohti Krabia ja kalliokiipeilyjä. Joo, soitellaa taas.
Jesse ja Jussi. Washington.. (kurjaa läppää)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
