Nyt on sunnuntai ja olemme Quitossa. Palataanpa taas ajassa taakse pain. Torstaina herattiin Madridista lentokentta hotellista ja lahdettiin etsimaan aamiaispoytaa. Todettiin sitten ettei huoneeseen kuulunutkaan aamiaista ja paatettiin lahtea kentalle safkaamaan. Check-innissa nainen sanoi etta onneksi olkoon siirran teidan business plus-luokkaan ja kyllahan se meille passasi. 11 tunnin lento sujui erittain jouhevasti omilla hierovilla tuoleilla ja muutenkin palvelu oli erinomaista.
Quitoon saavuttiin torstaina noin puoli viisi. Otettiin taksi ja suunnattiin vanhaan kaupunkiin jossa kuuleman mukaan kaikki tosi gringot asustelee. Illalla kaytiin katsomassa hieman paikkoja mutta aika vahaiseksi se jai, koska jet-lagi ja korkea ilmanala hieman verotti voimia. Perjantaina lahdettiin tapaamaan jessen inttikaveria Anssia varsinaiseen keskustaan. Aamupaivan ohjelmaan kuului myos retki ylos teleferiqolle, Quiton korkeimpaan kohtaan(4100m). Sielta oli todella hienot maisemas alas kaupunkiin. Hieman pisti puuskuttamaan siella ylhaalla silla oltiinhan me viela edellisena paivana oltu merenpinnan tasolla. Iltapaivalla vietiin tavarat Anssin majapaikalle. Anssi asuu paikallisessa perheessa, jossa mekin paasimme tutustumaan paikallisseen elamaan oikein kunnolla. Perjantai-iltana lahdettiin kaymaan keskustassa moikkaamassa Anssin kavereita. Syotiin italialaisessa paikassa ja siita jatkettiin John Lennon-nimiseen baariin, jossa amparillinen paikallista bissea maksoi 4 taalaa.
Ja luonnollisesti jatkettiin siita sitten yokerhoon radattamaan Justin Timberlakin tahtiin. On siina meilla reissarit. Alue nimeltaan Mariscal on Lonely Planetissa mainittu vaarallisena paikkana, jossa lyhyetkin matkat tulisi kulkea taksilla. Eli taman jalkeen lahden torin aamuyon nakkarijono ei tunnu missaan.
Hyvien viiden tunnin unien jalkeen lahdettiin lauantaina kohti Mulalon kylaa lahella Cotopaxi tulivuorta. Maisemat siella olivat mageet. Siella oli paikalliset fiesta-juhlat. Anssin lokaalin kaverin avustuksella me sinne mentiin, muuten ei olisi ollut mitaan asiaa. Siella kun ei ikina kay muita lansimaalaisia. Siella katseltiin kun aitauksessa jengi vaisteli harkia. Lokaalin kaverimme Marcon mielesta ne oli huonot harkataistelut kun kukaan ei talla kertaa kuollut. Viime vuonna kylan asukas luku oli vahentynyt kolmella. Paikalliset tinttas viskia ja juoksenteli ymparipaissaan. Kylan johtaja tuli meillekin tarjoamaan viskipaukut. Valilla lahdettiin kaymaan syomassa...Eteen tuotiin herkullinen keitto, joka muuttui ei-niin-herkulliseksi kun lapioin lautasen pohjalta kanan tai jonkun vastaavan elukan jalan. Marco puolestaan veteli poydan toisella puolella marsua. Hieman tuli kylla hesburgeria ikava. Loppuilta sujui harkataistelua seuraillessa ja paikallisessa karaokebaarissa. Illalla mentiin nukkumaan Marcon kampille ja sekin oli kylla kokemus. Nukuttiin jessen kanssa lusikassa jossain patjakasassa kampassa minka lattiat oli taynna maissia. Jos siella ei menny rottia yolla ni ei missaan. Sunnuntai aamuna paikalliset jatkoivat viela fiestaansa ja me lahdettiin takaisin Quitoon. Huomenna eli maanantaina suuntaamme kohti banosia. Siella olisi tarkoitus viettaa aikaa aktiviteettien parissa.
terv. Jussi&jesse
Ps. kuva on matkalta Mulalon kylaan dosapysakilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti