Argentina

Morje!

Aika on taas kulunut(n. 5min), että raapustetaan jotain pientä teille, siitä mitä on tapahtunut meille. Mahtava sanaleikki heti alkuun. Ollaan Argentiinan Buenos Airesissa ja saapuminen tapahtui lentäen, kuten tässä on ollut tapana. Tiistai aamuna jälleen 6h Liman lentokentällä lusineena ja yhden tunnin yö unilla (kiitos leffa tarjonnan lentskarissa). Otettiin nopeat vomat ja käytii vaihtaa massit pesoiksi. Siinä tuli ihan normaalisti kusetetuksi, kun kentältä vaihettiin huonolla kurssilla. Matka jatkui jonkun sikaniskapablon kyydillä noin 35km itse Buenos Airesin keskustaan. Epätoivo iski, kun reittivalinta oli meidän mielestä hieman outo ja kelailimme löytävämme itsemme jostain syrjäkylästä reikä keuhkoissa. Jälleen kerran tuli oltua naurettavalla tavalla epäluuloinen pabloa kohtaan ja heebo heittikin femmat kyydin jälkeen ja toivotti hyvää Argentiinan aikaa. Hostelli oltuun tiedusteltu etukäteen ja ensivaikutelma oli ainakin hyvä. Muita nuoria reissaajia riitti ja palvelut oli kunnossa. Hinta nyt vähän mietitytti, kun oltiin totuttu halvempaan ja hieman privaatimpaan majotukseen aikasemmin maissa. 38pesoa(reilu 10$)/yö dormissa verraten huoneeseen, jossa on molemmilla omat punkat, oma wc ja suihku. Nooh, molemmat on armeijan käynyt ja tietää kuinka siistiä on kuunnella kuorsaavia ja haisevia möhömahoja, joten tuo tuskin tulee olemaan ongelma jatkossakaan.

Ensivaikutelma BA:iin oli kyllä mieluisa: VETTÄ TULEE KU ESTERIN PERSEESTÄ! Tähänkin on totuttu jo, niin homma on sitämyöten selvä. Käytiin kävelemässä Florida päästä päähän ja kauppoja oli silminkantamattomiin. Hienoa, sillä ainakin meikäläinen on suht paha heräteostelija. Jotenkin sain kuitenkin pidäteltyä itseäni ja kasseihin ei tarttunu muutakuin hienhaju. Jotain rohtojakin koitettiin poistaa apoteekista, mutta vaikka kuinka esittelin rikki olevia varpaita en tököttiä saanut. Ja vinkiksi muille: toisen saa nolostumaan helpomminkin, kuin pyytämällä ensiksi koko henkilökuntaa tulemaan katsomaan mäsänä olevia jalanjatkeita, saati pyytämällä osaa asiakkaista tarkastamaan tilanteen. Tilanteesta kuitenkin selvittiin huumorilla( tai niin itselleni toistelin) ja takasin hostellille ja päällä kauheet fiestat. Joku fudismatsi isolta ruudulta ja kylmääkaljaa kaapista. Ihan kuin kotosuomesta  Terveiset vihdinkadun kisastudioon!
Aamulla sitten heräsimme (jussi heräsi) siihen, että meiltä tultiin hakemaan lakanat ja kuulemma pitäisi häipyä. Itse vetelin vielä sikeitä tässä vaiheessa. Oma syy, kun ei otettu kuin yksi yö. Nooh reput selkään ja etsimään. Käytiin kuitenkin eka lekurilla, sillä jussilla oli oloja. Mitään ei kuitenkaan dr:n mielestä ollut vialla ja saahan nähä kuinka tulee matkavakuutuksista masseja takas... Jatkettiin swiss medical centeriltä jalan etsien yösijaa. Majapaikkaa ei tuntunu kuitenka löytyvän millään ja usko meinasi loppua. Kuitenkin päästiin hyvään, joskin hinnakkaaseen 110pesoa/yö/2hlö:ltä maksavaan Palermo Houseen. Hyvillä mestoilla kuitenkin maja sijaitsee ja seuraava yö meneekin halvemmassa dormissa. Hiukan on joutunut jo antautumaan shopping-spreelle ja pari t-paitaa on tarttunu messiin. Eihän sitä saa liikaa kiduttaa itseään! Huomenna lähdetään, tai ainakin koitetaan lähteä käymään Uruguaissa. Saadanpahan yksi maa lisää. Profeetta Muhammedia lainatakseni: ” Älä kerro minulla kuinka paljon olet opiskellut, vaan kerro minulle kuinka monessa maassa olet käynyt.” Uruguaista kuitenkin myöhemmin. Sää on ollut tänään ja eilen kyllä mieluisa. Aurinkoa pilvettömältä taivaalta ja lämpöä reilu +25. Teillä siellä kotikonnuilla ollaan kuulemma jo käyty nollan alapuolella, nakertaako?

Laitetaan vielä pientä boonusta kaiken liiallisen säätämisen lisäksi: Vähän täytyy kyllä analysoida paikallisia oluita. Ecuadorissa tuttavaksi asti päässyt Pilsener oli mahtavaa kamaa. Aina huurteisena 0,6 litrainen kolpakko ja maku seesteisen pehmeä. Kyseinen kultaetikettinen järkäle sai taas muistamaan ne kerrat, kun Suomessa nautittiin muutakin kuin kansalaisluottamusta. Tätä imettiin Ecuadorin aika, paitsi kerran pääsi lipsahtamaan arkkivihollinen Club- oluen puolelle. Se ei ollut yhtä hyvää, joten hyvän kanssa vietetimme jatkoajan. Perussa juotiin paljon vähemmän, kiitos kuumeen ja varsinainen olut-kuliniristinen kokeilu jätettiin myöhempään. Paikallinen cuscueza (?) väljähtyi nopeasti ja suomen kesäisen lämpöisenä ei ollut muutenkaan järinhäävin makuista. Argentiinassa ensimmäiseksi sormet kietoivat alleen Quilmes cervezaa (alanimenä vaatimattomasti CRISTAL). Maku hyvin esanssinen, tuo mieleen vanhan kunnon Sinisen. Ai, että ja uskonkin ainakin itse viihtyväni ne muutamat harvat kerrat, jolloin itseni palkitsen äärimmäisen hyvin tämän sinietikettisen parissa. Nuori olutspesialistimme hiljenee, mutta vain seuraavaan tuttavuuden siteen luomiseen asti.

p’s!
- Jesse & Jussi